Jotta judoka saavuttaisi seuraavan vyötason, hänen on hallittava kaikki vyön saamiseksi edellytetyt judotekniikat. Mutta tämän lisäksi hänen on myös tunnettava judon periaatteita, historiaa sekä japanilaista judon sanastoa. Pelkkä puhdas tekniikka ja ”judotemput” eivät siis yksinään riitä tason nostamiseksi. Tämän lisäksi judoa on harjoiteltava säännöllisesti tietty minimiaika aina kokeiden välillä, jotta voi osallistua vyökokeeseen.
Kaikki vyövaatimukset on tarkkaan standardisoitu ja koetilannetta valvovat aina lajiliiton valtuuttamat, koulutetut henkilöt. Toisin sanoen vyövaatimukset ovat kaikille samat, riippumatta paikasta ja ajankohdasta, tai siitä kenen ohjauksessa judoa harjoittelee. Vaatimuksissa on kuitenkin pieniä maakohtaisia eroja, mutta mustan vyön saaminen on joka tapauksessa vaikeaa joka maassa. Siinä vaiheessa kun judoka saavuttaa keltaisen vyön, eli on käynyt judon peruskurssin, hän saa ns. judopassin, josta näkyvät vyövaatimukset.
Vyökoe
Vyökoekaan ei ole pelkkä kilpailutilanne tai judotekniikoiden testaamista. Kokeessa on nimittäin myös merkittävässä osassa ns. suullinen koe, jossa kokeen valvoja kuulustelee suullisesti kokelaalta osattavia asioita. Tämän jälkeen valvoja arvioi kokelaan tason, ja päättää onko vyön korotus ansaittu. Vyökoe ei siis ole judo-ottelu, niin kuin ehkä voisi kuvitella. Pelkkään vyökokeeseen pääseminenkin kuitenkin edellyttää jo useita asioita. Jos judokalla on nimittäin sininen tai sitä korkeampi vyön arvo, hänen pitää osallistua aktiivisesti judon kilpailuihin. Vähäistä kilpailukokemusta voi kuitenkin kompensoida muunlaisella aktiivisella judoon liittyvällä toiminnalla. Jos judoka menestyy hyvin kilpailuissa, niin hänen on helpompi saavuttaa seuraava vyön taso, mutta minimiajat ovat kuitenkin aina pakollisia.
Kilpailut ja pisteytys
Judokat on jaettu eri painoluokkiin, joiden sisällä he kilpailevat, mutta vyön värin suhteen ei ole rajoituksia, joten näin ollen ainakin teoriassa voi esimerkiksi keltaisen vyön judoka saada kilpailussa vastaansa mustan vyön. Monissa kilpailuissa on kuitenkin yleisrajoituksia, ja esim. judon SM-kisoihin voi osallistua vain vähintään ruskean vyön kilpailijoita. Tällä tavalla saadaan pidettyä kilpailijoiden taso korkealla, silloin kun kyseessä on kuitenkin Suomen ylin kilpailutaso. Alemmille vyötasoille järjestetään myös omia kilpailuja, ja niissä on usein rajoituksena vyön tason yläraja, eli esimerkiksi niin, että vain oranssin vyön ja sitä alemmat judokat saavat osallistua niihin.
Pisteytyksessä ratkaisee muun muassa se, minkä arvoisen vastustajan on kilpailussa voittanut. Luonnollisestikin ylemmän arvon voitosta saa enemmän pisteitä, kuin itsensä kanssa samanarvoisesta tai alemmasta vastustajasta. Ja mikäli voitto on tullut kohdatessa vastustaja, jonka vyön arvo on enemmän kuin yhtä alempi, ei voittaja saa tasopisteitä lainkaan. Eli jos siis esimerkiksi sininen vyö voittaa keltaisen, ei hän saa siitä tasopisteitä, eikä voitto näin ollen edistä hänen etenemistään kohti ruskeaa vyötä. Toki kilpailutilanne saattaa muuten olla antoisa kummallekin ottelijalle.
Tällä rajoituksella halutaan kannustaa judoharrastajia harjoittelemaan kovemmin, sillä muutenhan voisi esimerkiksi joku ruskean vyön judoka saada pisteitä ottelemalla jatkuvasti aloittelijoita vastaan. Kannattaa vielä huomata, että valkoisen vyön judokat eivät yleensä vielä kilpaile ollenkaan, sillä he suorittavat vielä judon peruskurssia.
Muistakaamme, että vyön väri antaa toki hyvän yleiskuvan ottelijan taidoista ja tasosta, sekä myös judon teorian osaamisesta, mutta se ei ole kuitenkaan mikään absoluuttinen mittapuu, jonka avulla voisi ennustaa esimerkiksi otteluiden tulevan voittajan. Ei ole näin ollen siis. mitenkään tavatonta, että lahjakas oranssivyö voi hyvässä ottelussa voittaa mustan vyön. Aivan samoin, kuin vaikkapa jääkiekossa saattaa Sveitsin joukkue joskus voittaa Ruotsin tai Suomen.
Musta vyö on vasta alku
Musta vyö on termi, joka herättää kunnioitusta. Se on käytössä judon lisäksi myös esimerkiksi Karatessa, ja mustan vyön omaavat judokat ovat usein jo varttuneempia harrastajia. Mutta itse asiassa, musta vyö ei ole mikään lopullinen huippu, jonka jälkeen ei olisi enää mitään saavutettavaa. Monille mustan vyön saaminen onkin itse asiassa vasta alku uudelle dan-uralle. Mustassa vyössä on nimittäin useita erilaisia opettajien taitotasoa ilmaisevia, niin sanottuja dan-asteita. Näitä daneja hankitaan periaatteessa samalla tavalla kuin alempiakin vyön arvoja. Musta vyö kuitenkin säilyy yleensä ulkoisena tunnusmerkkinä. Dan-arvoon voit tutustua tarkemmin täällä.
Mustat vyöt Suomessa
Mustan vyön omaavia judokoja on Suomessa nykyään hieman yli tuhat. Merkittävä rajapyykki rikkoutui vuonna 2015, kun 19-vuotias Jyväskylän Jigotain Matti Lappalainen sai mustan vyön. Suomen ensimmäinen mustan vyön judoka oli puolestaan Väinö Haukka, joka sai vyönsä 7. päivä heinäkuuta vuonna 1961. Vyökoe pidettiin tuolloin Tanskassa. Suomen judoliitto perustettiin vuonna 1958, joten Haukka oli myös sen ensimmäinen mustan vyön judoka.
Vanhin mustan vyön judoka on puolestaan Kemin Kauko Mäkivuoti: hän saavutti mustan vyön kunnioitettavassa 77 vuoden iässä. Vuonna 2008 löytyi Suomesta 291 kappaletta toisen asteen dan-vöitä, näistä korkeimpia, seitsemännen dan-asteen vöitä oli tosin vain kahdella judokalla. Dan-tason judoka käyttää Suomessa yleensä aina mustaa vyötä.