Judo on vuonna 1882 perustettu kamppailulaji, jossa periaatteena on kilpailla taistelulajien opettamilla tavoilla vahingoittamatta toista kilpailijaa. Judon perustaja on Jigorō Kanō, joka alun perin toi judon Suomeenkin vierailullaan vuonna 1890. Varsinaisen toiminnan alkamista jouduttiin kuitenkin odottamaan vielä muutama vuosikymmen, kunnes vuonna 1954 judosta kiinnostuttiin enemmän ja virallinen toiminta saattoi alkaa. Ensimmäisenä judoa alkoi opettaa Shigemi Tagami, lähetystösihteeri. Paikkana toimi Helsinki. Suomen Judoliitto ry perustettiin lajin tueksi vuonna 1958. Aikaisimpia seuroja olivat Turun Judoseura, Helsingin Judoseura sekä Helsingin Tarmolla toimivat jaostot Chikara ja Meido-kan.

Nykyisin judoa voi harjoittaa Suomessa joka puolella maata ja rekisteröityjä judoseuroja Suomessa on 138 kappaletta, joissa judoa harjoittaa noin 15 000 yksilöä. Judoa voi harrastaa omaksi ilokseen, itsensä kanssa kilpaillakseen, osallistuakseen kilpailuihin tai vaikka vain oman kunnon parantamisen takia.

Kuinka judon opiskelu alkoi Suomessa?

Vuonna 1954 judo tuli Suomeen jäädäkseen, mutta kuinka laji rantautui kaukaa Japanin maalta tänne Pohjolaan? Ensimmäisten joukossa judoa alkoi harjoittaa Peter Fison, joka harjoitteli yksin judoliikkeitä Helsingin Poliisi-Voimailijat Ry:n kuntosalilla. Muut, joiden muassa Väinö Haukka, kiinnostuivat Fisonin hauskannäköisestä harjoittelusta, ja he halusivat myös oppia. Fison ryhtyi opettajaksi vuoden 1954 alkupuolella noin 10 hengen ryhmälle Suomen poliisien kuntosalilla. Koko kevään ryhmä harjoitteli innokkaasti huolimatta siitä, että taitotaso oli matala ja välineet erittäin rajalliset.

Ryhmää potkaisi onni myöhemmin samana vuonna, kun Japanista saapui Suomeen lähetystösihteeriksi Shigemi Tagami, joka oli judossa jo paljon edistyneempi (4.dan). Vain noin 160 senttiä pitkä, pienikokoinen Tagami epäilytti miehiä ensiksi. Kuinka tällainen pikkumies voisi opettaa heille sellaista voimalajia, jota he olivat opiskelleet keskenään jo puolisen vuotta?

Luottamus löytyi kuitenkin nopeasti, kun yksikään ryhmän jäsenistä ei saanut Tagamia heitettyä, vaan Tagami päihitti heistä jokaisen. Luottamus muuttui kunnioitukseksi, ja Tagamia kohdeltiin lähes jumalana omaamiensa judotaitojen takia. Tagami vietti lähetyssihteerinä 4 vuotta Suomessa, ja toimi opettajana tuon koko ajan.

Ensimmäiset suomalaiset judon parissa maailmalla

Ensimmäisenä suomalaisena ulkomaille judoa harjoittamaan lähti alkuperäisen harjoitusjoukon Väinö Haukka, joka sai vuoden 1960 keväällä stipendin poliisilaitokselta lajin opiskeluun ulkomailla. Mies lähti opiskelemaan Alankomaiden pääkaupunkiin, Amsterdamiin, Gé Koiningin judo-kouluun. Myös muita saapui Suomesta Tanskaan vuoden 1961 kesällä leirille. Nämä miehet olivat kolme 1.dan-oppilasta, Haukka itse, 2.danin Max Jensen sekä Jussi Ikonen, joka oli 5.danin oppilas.

Haukka oli ainut suomalaisista, joka pääsi tasokokeen läpi, sillä toisin kuin muut suomalaiset, hän oli harjoitellut myös Nage No Katania Gé Koningin oppilaana. Suomessa ei noihin aikoihin vielä oltu harjoiteltu Nage No Kataa, sillä vielä niihin aikoihin opettanut Tagami ei ollut sitä mieltä, että hänen suomalaiset oppilaansa olivat vielä niin hyvällä tasolla harjoituksissa, että sen opiskelun sisällyttäminen tunteihin olisi ollut hyväksi.

Lisää suomalaisista judokoista voit lukea artikkelistamme, täältä.

Suomen judoliitto

Suomen judoliitto ry perustettiin vuonna 1958. Tällä hetkellä judoa harjoittaa Suomessa noin 15 000 oppilasta noin 138 seurassa ympäri maatamme. Liitto on myös Olympiakomitean jäsen ja kuuluu sekä Euroopan judoliittoon että kansainväliseen judoliittoon. Liiton tämänhetkinen puheenjohtaja on Marko Laaksonen. Liiton jäsenseuroja ovat muun muassa Helsingin Tarmon judojaostot Chikara ja Meido-Kan, Tikkurilan judokat, Oulun Judokerho sekä Turun Judoseura.

Millaista harrastaminen on?

Judon harrastaminen ei ole kovin kallis harrastus verrattuna esimerkiksi jalkapalloon tai jääkiekkoon. Lajin harrastamiseen tarvitaan judopuku, judogi, joka voi maksaa muutamasta kympistä muutamiin satoihin, riippuen onko kyseessä harjoitusasu vai kalliimpi kisa-asu. Ihan ensimmäisiin harjoituksiin pukua ei tarvita, joka mahdollistaa lajin kokeilemisen ilman kalliin puvun hankkimispakkoa. Judossa ei käytetä kenkiä, eikä muitakaan sen kummempia välineitä tarvita. Judomattoa ei harrastavan tarvitse itse maksaa. Harjoituksissa käydään harrastetasolla kaksi kertaa viikossa. Yksi harjoituskerta kestää keskimäärin 1 h 15 min.

Kurssit alkavat yleensä syksyllä samoihin aikoihin koulujen alkamisen kanssa. Kevään kurssit aloitetaan yleensä tammikuussa ja ne loppuvat samoihin aikoihin koulujen loppumisen kanssa. Esimerkiksi Helsingin Chikarassa lasten peruskurssin hinta itsessään on 200 euroa, joka tulee maksettavaksi kaksi kertaa vuodessa, kerran syyslukukautta varten ja toisen kerran kevätlukukautta varten. Hintaan sisältyy vakuutus sekä judoliiton jäsenseuran oikeudet ja etuudet. Jokainen judon harrastaja saa kotiinsa ammattilehden muutaman kerran vuodessa.

Kilpaillessa harrastuskustannukset saattavat kasvaa huomattavasti. Tällöin täytyy maksaa kisamaksut ja leirimatkojen omat maksut. Kauemmin harrastanutta saattaa kiinnostaa lähteä kisaamaan myös ulkomailla järjestettäviin isompiin kisoihin, jolloin hinta saattaa nousta maan mukaan jopa tuhansiin euroihin. Jo nuorena lajissa hyvän lapsen harrastamiseen saattaa kulua noin 5000-6000 euroa. Kukaan lajia vasta aloitteleva ei kuitenkaan joudu maksamaan vastaavia maksuja. Aina uuden vyön saadessa, eli uuden tasokokeen läpäistessä on myös ostettava uusi vyö, jonka hinta ei kuitenkaan hivo pilviä.

Kaiken kaikkiaan judoa pidetään kuitenkin yhtenä halvimmista harrastuksista, varsinkin lajin aloitusvaiheessa, verrattuna muihin, joissa välineitä ja asuja tarvitaan enemmän tai harjoituskertoja kasaantuu huomattavasti useampi viikkoa kohti.