Judo on suosittu harrastus ja kamppailulaji niin Suomessa kuin maailmallakin. Judon harrastaja oppii lajia harrastaessaan kuitenkin paljon muutakin, kuin pelkkää itsepuolustusta. Käytöstavat, kurinalaisuus ja mielen vakaus ovat vain muutamia judon tuomista hyödyistä, jotka nähdään niin tatamilla kuin sen ulkopuolellakin. Moni judon harrastaja tunnetaan arkielämässään rauhallisena ja maltillisena viilipyttynä harrastuksessaan oppimiensa taitojen takia.

Malttia jo lapsesta saakka

Judoa harrastamaan hinkuu jo moni alle 7-vuotias. Vanhemmat miettivät nettifoorumeilla ja muiden vanhempien kanssa, onko laji sopiva harrastus lapselle ja tekeekö laji lapsesta väkivaltaisemman tai jopa vaarallisen koulukavereidensa tai sisarustensa seurassa. Todellisuudessa tästä ei kuitenkaan ole huolta, sillä lapsi oppii judoa harrastaessaan monia taitoja, joista erityisesti kiitellään koulun puolesta varmasti. Näitä ovat muun muassa kuuntelutaito ja hillitty käytös, sääntöjen noudattaminen sekä oman vuoron odottaminen. Harrastuksessa opittuja liikkeitä ei myöskään saa käyttää eikä näyttää kehenkään eikä kenellekään tatamin ulkopuolella, se teroitetaan jokaisen mieleen erityisen hyvin. Moni lapsi pitäytyykin tässä käskyssä, eikä suostu edes näyttämään oppimiaan taitoja harrastuksen ulkopuolella uteliaille kavereille tai tuttaville.

Judossa joutuu odottamaan omaa vuoroa ja käyttäytymään kohteliaasti sekä hillitysti. Laji tunnetaan yhtenä kamppailulajien pasifistisimpina, sillä sen periaate on kukistaa vastapuoli ilman varsinaisia lyöntejä tai vahingon tuottamista, käyttäen hyväksi heittoja ja fysiikan lajeja. Lapsi voi siis tässä samalla oppia, etteivät väkivalta ja lyöminen ole aina vastaus kiistatilanteisiin, vaan niissä voi toimia myös vahingoittamatta toista.

Judossa opettaja on aina aikuinen. Mielekkäässä harrastuksessa opitaan kuuntelemaan ja kunnioittamaan opettajaa ja samalla muita aikuisia ja vanhempia henkilöitä.

Tasapainoa ja keskittymistä

Judossa oman kehon hallitseminen on erittäin tärkeää, mutta samalla on opittava hallitsemaan myös vastapuolen kehoa heitoissa. Tämä kehittää tasapainoa, keskittymistä ja ketteryyttä. Keskittymiskyvyn on oltava huipussaan, kun vastassa on toinen yhtä kokenut harrastaja. Samalla oma reaktiokyky kasvaa, kun toisen hyökkäykseen on vastattava silmänräpäyksessä.

Judo ei ole vain kamppailulaji, vaan tarjoaa harjoittajilleen oman etiikkansa. Tarkoitus on pystyä hallitsemaan omaa mieltä ja elämään rauhallista ja tasapainoista elämää, mutta olemaan valmiudessa taistelemaan sitä vaativassa tilanteessa. Tästä tulee monelle pitkäaikaiselle harrastajalle elämäntapa. Samalla opitaan hallitsemaan omia tunteita ja impulsseja, joka johtaa itsehillintään vaikeissa tilanteissa myös arkielämässä.

Judon harrastaminen ja siinä paremmaksi tuleminen ei ole helppoa. Uusille vyötasoille pääseminen vaatii valtavasti harjoittelua ja omistautunutta asennetta sekä tappioiden hyväksymistä, sillä jokaista kisaa ei voi voittaa ja jokaiset harjoitukset eivät tule menemään suunnitelman mukaan. Tämä asenne seuraa harrastajaa myös arkielämään ja voi helpottaa elämän tappioiden hyväksymistä ja oman pinnan pidentymistä hankalissa tilanteissa. Judoa harrastavalle oikeus ja reiluus ovat yleensä tärkeitä arvoja, kuten myös omien pelkojen voittaminen tai se, että pelosta huolimatta on pystyttävä toimimaan.

Kykyä arvostaa ystävyyssuhteita

Judossa, kuten kaikissa urheilulajeissa, joissa harjoitellaan muiden kanssa, ympäröivien ihmisten kanssa muodostuu usein tiiviitä ystävyyssuhteita. Muutaman kerran viikossa tavattava, samaa lajia harrastava ystävä on tärkeä tuki heikoilla hetkillä kuten myös riemukkaiden hetkien jakamisessa. Judoa harrastaessa ystävyyssuhteiden vaaliminen ja arvostaminen tulee selväksi, ja myöhemmin elämässä lapsena judosta saaneita ystäviä tai niiden ystävyyssuhteiden kaltaisia ystävyyksiä tulee helposti ikävä. Läheisiä oppii arvostamaan enemmän ja vanhoista ystävistä pidetään kiinni tiukemmin.

Parempaa fyysistä ja henkistä kuntoa

Koska on kyse urheilulajista, on selvää, että harjoitellessa oma fyysinen kunto paranee. Lihasmassa kasvaa ja ketteryys sekä nivelkunto paranevat. Liikuntaa harrastavien tiedetään olevan onnellisempia ja elävän pidempään kuin niiden, jotka eivät kuntoile. Harrastaminen voi parantaa omaa mielenterveyttä, sillä se asettaa tavoitteita ja tuo tarkoituksentunnetta, joka on tärkeä elementti esimerkiksi masennuksen ehkäisemisessä. Kilpailuissa menestyminen voi kasvattaa itseluottamusta, joka on tärkeää kaikenikäisille.

Nöyryyttä ja kivun läpi taistelua

Vaikka lajissa turvallisuus on ykkösprioriteetti aina, totuus on, että judoa harrastavia heitellään tatamilla suuntaan ja toiseen. Erityisesti vasta-alkajat tulevat kokemaan paljon heittelyä mattoon ennen kuin saavat tarpeeksi kokemusta ja taitoa alkaa heitellä muita itse. Tämä tarkoittaa sitä, että monien treenien jälkeen kehoon sattuu. Kivusta huolimatta on pakko jatkaa elämää, joka on yksi lajin tärkeistä oppitunneista. Myös tunnilla on jatkettava, vaikka kehossa olisi kipua. Vuosien harrastamisen myötä kivunsietokyky kasvaa huomattavasti, eikä tunnu fyysisesti enää niin ikävältä tulla päihitetyksi, kuin vasta-alkajana.

Judo opettaa ennen kaikkea nöyryyttä, sillä ei ole koosta kiinni, kuka päihittää toisen, vaan tekniikasta ja reaktiokyvystä. Samalla nöyryyttä oppii kamppailuissa, kun tulee toisen päihittämäksi. Näissä tilanteissa oppii pakostakin, ettei itse voi aina olla paras, ja ego tottuu ajattelemaan asioita eri tavalla. Jatkuvat muistutukset siitä, että itse ei ole kaikkia muita parempi, vaan varsinkin alkajatasolla on monia, joiden päihittämisestä voi vain unelmoida. Samalla tämä saa pyrkimään omia unelmia kohti ja tuo merkityksellisiä onnistumisentunteita, kun huomaa oman taitotasonsa nousevan ja yhä useamman vastustajan kaatuvan mattoon.

Kaiken takana on kuitenkin mahdollisuus siitä, että on joku, joka edelleen voittaa kisan, joka pitää oman egon aisoissa ja mielen nöyränä. Tämä on tärkeä asenne myös arkielämässä, jossa isolla egolla ei yleensä pääse turhan pitkälle.