Tunnetusti osa aasialaisista kamppailulajeja ja muistakin urheilulajeista ovat lähtöisin jostain historian hämäristä ja niitä on harrastettu sukupolvesta toiseen. Pelien säännöt ja ohjeet ovat siirtyneet perimätietoina, ja luonnollisestikin lajit ovat myös ajan saatossa muuttuneet ja kehittyneet. Mutta on olemassa myös kamppailulajeja, joilla on olemassa tietty perustaja, joka on tietoisesti kehittänyt tällaisen kokonaan uuden urheilulajin. Eräs esimerkki kotimaasta on Tahko Pihkala, joka kehitti pesäpallon, tosin käyttäen amerikkalaista baseballia esikuvanaan. Hieman samaan tapaan toimi myös japanilainen Jigorō Kanō, joka kehitti judon 1880-luvulla käyttäen jujutsua esikuvanaan.
Jigorō Kanōn tarina
Kanō syntyi lokakuussa vuonna 1860 Mikagenin kylässä, Settsun provinssissa Japanissa. Hän eli aina 1930-luvun loppuun asti, jolloin hän vuonna 1938 menehtyi laivamatkalla Yhdysvalloista Japaniin. Hänen isänsä oli nimeltään Jirosaku Kanō ja hänen äitinsä Sadako Kanō. Äiti oli saketehtaan johtajan tytär. Jirosaku oli puolestaan adoptoitu ja hän toimi muun muassa šintolaispappeina sekä oli työssä laivanvarustamolla. Jigorōn perheessä oli kolme lasta, ja hän itse oli heistä nuorin. Hänen isänsä kuoli kun Jigorō oli vasta yhdeksän vuoden ikäinen. 11-vuotiaana Jigorōn perhe muutti Tokioon, ja hän aloitti sen jälkeen opinnot Tokion Kaisei-koulussa, joka oli Tokion yliopiston edeltäjä. Jigorō oli melko pienikokoinen ja hän sairasteli aika paljon. Ilmeisesti tämän vuoksi hän alkoi harjoitella erilaisia urheilulajeja, kuten baseballia ja voimistelua. Tällä hän pyrki tekemään itsestään voimakkaamman.
Hän joutui myös koulukiusaamisen uhriksi, ja hän ryhtyi miettimään keinoja, joilla hän saattoi suojautua kiusaajiltaan. Kun hän oli noin 15-vuotias, hän kuuli ensimmäistä kertaa jujutsusta. Hän kiinnostui tästä lajista sen takia, että oli kuullut, että jujutsun avulla voi pienikokoinenkin ihminen puolustautumaan suurempiaan vastaan ja myös päihittämään heidät. Hänellä oli kuitenkin aluksi vaikeuksia löytää itselleen opettajaa. Jigorōn isän toista taloa hoiti kuitenkin Ryūji Katagiri -niminen mies, joka ryhtyi opettamaan pojalle hieman jujutsua kun hän oli täyttänyt 17 vuotta. Sekä isä että opettaja eivät kuitenkaan olleet kovin innoissaan Jigorōn jujutsu-harrastuksesta.
Mutta kun Jigorō täytti 18 vuotta, hän tutustui erääseen Hachinosuke Fukudaan, joka oli korkeassa asemassa Tenjin shinyōnissa. Fukuda opetti hänelle taas jujutsua noin vuoden ajan, kunnes yllättäen sairastui ja menehtyi vain 52-vuotiaana. Tässä vaiheessa ratkaisevassa asemassa oli kuitenkin Fukudan leski, joka yllättäen pyysi Jigorōta jatkamaan miehensä työtä ja ottamaan mestarin arvon vastaan. Kanō ei missään nimessä pitänyt itseään riittävän pätevänä, mutta hän ei myöskään tohtinut kieltäytyä lesken tarjoamasta kunniasta. Hän ryhtyi ohjaamaan koulun toimintaa ja harjoituksia, ja etsi samalla myös muita opettajia.
Seuraavaksi Kanōa opetti jujutsu-mestari nimeltään Tenjin shinyō-ryūn Masatomo. Hän oli tuolloin jo 62 vuoden ikäinen, mutta edelleen ketterä ja vahva. Masamoto huomasi Kanōn kyvyt, innostuksen ja nopean kehityksen ja hän päätti poikkeuksellisesti antaa Kanōn itse ohjata omia harjoituksiaan. Kanōsta tulikin pian shinyō-ryūn uusi mestari. Masamotokaan ei kuitenkaan ehtinyt opettaa Kanōa kuin kaksi vuotta, sillä hän kuoli 64 vuoden ikäisenä. Kanōlle oli kuitenkin nyt syntynyt pohjaton halu oppia lisää jujutsua.
Hänen kolmas opettajansa oli nimeltään Tsunetoshi Iikubo. Kanō tapasi hänet vuonna 1882, ja kahden vuoden päästä syksyllä Kanō oli kehittynyt niin paljon, että hän päihitti Iikubon heidän harjoitusottelussaan. Tässä vaiheessa Iikubo ilmoitti, että hänellä ei enää olisi mitään, mitä hän voisi opettaa Kanōlle. Kuukautta myöhemmin Kanō pääsi Kitō-ryūn mestariksi.
Feodaalivallan loppuminen Japanissa
Tässä vaiheessa oli tapahtunut paljon myös Japanin yhteiskunnassa, sillä kauan kestänyt feodaalivalta oli loppunut. Sitä oli seurannut niin sanottu Meiji-uudistus, ja se muun muassa kielsi samuraita enää kantamasta miekkaa. Tämä johti siihen, että kiinnostus vanhoihin sotataitoihin ja myös kamppailulajeihin väheni huomattavasti. Kanōlla oli kuitenkin visio, ja hän uskoi, että moderninakin aikana jujutsu voi tarjota tien henkiseen kasvuun. Hänelle oli myös noussut halu kehittää jujutsua eteenpäin. Hän nimesi uuden lajin Kodokan-judoksi, koska judo-nimitys oli jo käytössä.
Ensimmäiset judo-oppilaat ja judon synty
Hänen ensimmäiset oppilaansa olivat Kitō-ryūn henkilökohtaisia jujutsu-oppilaita. Oppilaat asuivat koululla Kanōn kanssa. Koska Kanō ei ollut vielä naimisissa, hänellä oli oma taloudenhoitaja, joka pyöritti päivittäisiä asioita. Myös Iikubo oli mukana alkuaikoina ja kävi auttamassa uuden lajin opetuksessa 2-3 kertaa joka viikko. Ensimmäiset judokurssit olivat täysin ilmaisia. Hän teki useiden vuosien ajan paljon ilmaista vapaaehtoistyötä, kuten esimerkiksi käännöstöitä ja yksityisopetusta, jotta hän sai maksettua judon opetukseen vaaditut kustannukset. Vuonna 1909 hän kuitenkin alkoi lopulta ottaa maksua judon opetuksesta.
On jossain määri epäselvää, mitkä judon tekniikoista ovat Kanōnin ja hänen oppilaidensa kehittämiä, ja mitkä puolestaan on otettu suoraan jujutsusta. Mutta koska judo oli luonteeltaan ja perusidealtaan niin erilainen kuin jujutsu, voidaan täydellä syyllä sanoa, että oli syntynyt kokonaan uusi kamppailulaji. Judoa ryhdyttiin esittelemään länsimaille, ja eräs mielenkiintoinen seikka on, että Kanōn vieraili myös Helsingissä vuonna 1890.